SWAGFLIP - Parkour Origins

Minulle SWAGFLIP - Parkour Origins toimii parhaiten pienenä taitopelinä: avaan sen, yritän saada hypyn ja voltin onnistumaan ja huomaan helposti ottavani vielä yhden yrityksen. Sen viehätys ei perustu pitkään tarinaan tai rauhalliseen tutkimiseen, vaan siihen, että liikkeen ajoituksen ja laskeutumisen yrittää saada kohdalleen. Se sopii hetkiin, jolloin haluan nopeasti jotain aktiivista pelattavaa, mutta sama välitön rytmi voi myös turhauttaa, jos haen rentoa kokemusta, jossa edistyminen ei riipu tarkkuudesta.

Heti asiaan: temppu ratkaisee

Pelissä on ragdoll-henkistä parkourtoimintaa, jossa epäonnistunut temppu voi olla yhtä näkyvä osa huvista kuin onnistuminen. Minusta tämä tekee yksittäisistä yrityksistä helposti seurattavia: tavoite on selvä, ja huomaan nopeasti, oliko oma ajoitus parempi vai jäikö suoritus vajaaksi. Hauskuus syntyy sekä näyttävästä liikkeestä että siitä, että hahmon horjahdus tai kömpelö laskeutuminen voi kääntää tilanteen komiikaksi. Se ei tunnu parkourin harjoittelusimulaattorilta, vaan kevyeltä peliltä, jossa temppujen yrittäminen ja niiden seuraukset ovat koko jutun ydin.

Jos et ole pelannut vastaavia pelejä, aloita rauhallisesti äläkä yritä pakottaa jokaista yritystä täydelliseksi. Minulle on hyödyllisempää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan: ensin liikkeen käynnistämiseen, sitten pyörähdykseen ja lopulta siihen, miten hahmo päätyy alas. Tällainen pieni itse asetettu harjoittelutapa auttaa hahmottamaan ohjausta ilman, että jokainen epäonnistuminen tuntuu merkiltä siitä, ettei peli sovi minulle. Samalla oppii, että hieno temppu ei ole automaattisesti onnistunut temppu, jos laskeutuminen menee pieleen.

Lyhyet yritykset sopivat arjen väleihin

SWAGFLIP on luontevimmillaan lyhyissä pelisessioissa. Voin avata sen odottaessani kahvia, pitää muutaman yrityksen ja sulkea pelin ilman, että minun tarvitsee ensin palauttaa mieleen pitkää juonikuviota. Tämä on tärkeä vahvuus sellaiselle mobiilipelille, jota pelataan pienissä väleissä: tekeminen on heti näkyvissä, eikä alkuun pääseminen vaadi suurta valmistelua. Jos onnistuminen jää lähelle, uusi yritys tuntuu luontevalta; jos taas olen kiireinen, peliä on helppo jättää siihen.

Keskeytyksiä sietävä käyttö riippuu silti tilanteesta. Jos tiedän, että minut voidaan kutsua pois kesken yrityksen, en välttämättä halua aloittaa juuri silloin, koska temppuun keskittyminen ja sopivan hetken odottaminen vaativat edes pienen huomion. Peli ei ole sama asia kuin taustalla pyörivä ajanvietesovellus, jota voi seurata vain puolittain. Suosittelen sitä lyhyisiin, mutta tarkoituksellisiin taukoihin: muutama keskittynyt yritys on hauskempi tapa pelata kuin jatkuva räplääminen samalla kun huomio on muualla.

Parkourin perusteet pelissä

Mennään suoraan asiaan. SWAGFLIP tarjoaa realistisen tuntuman parkourista, jossa pääset suorittamaan erilaisia temppuja ja haasteita. Pelin ohjaimet ovat intuitiiviset, ja vaikka aluksi voi tuntua siltä, että onnistuminen vaatii hieman harjoittelua, pian huomaat liikkuvasi ketterästi pelimaailmassa. Hyppyjen ja volttien hallinta on keskeistä, ja pelin fysiikkamalli tekee siitä entistä palkitsevampaa.

Uusintayritys on pelin oma palkinto

Pelin koukku on yrityksen ja palautteen nopeassa kierrossa. Kun temppu menee pieleen, voin yleensä nimetä ainakin yhden kohdan, johon haluan seuraavalla kerralla kiinnittää huomiota, vaikken vielä tietäisi täydellistä suoritustapaa. Käytännöllinen vinkki on välttää saman liikkeen muuttamista joka yrityksellä: pidä yksi asia ennallaan ja muuta vain yhtä ajoitukseen tai liikkeeseen liittyvää valintaa. Näin onnistumisen syy alkaa erottua sattumasta. Tämä on pieni mutta hyödyllinen tapa tehdä toistosta oppimista eikä pelkkää saman napin kokeilemista.

Ragdoll-tyyli tuo kuitenkin vaihtelua myös hallinnan kustannuksella. Kaikki kaatumiset eivät tunnu yhtä siisteiltä tai ennakoitavilta kuin tarkasti koreografioitu temppupeli, ja jos odotat virheetöntä kontrollia, fysiikkaan nojaava hassuttelu voi tuntua epäreilulta. Minusta kannattaa arvioida peliä sen omilla ehdoilla: onnistumisen ilo on parhaimmillaan silloin, kun omalla ajoituksella on merkitystä, mutta epäonnistumisen koomisuus kuuluu kokemukseen eikä ole vain häiriö. Jos juuri ennustettava ja täsmällinen ohjaus on sinulle tärkeintä, perinteisempi tasohyppely voi olla parempi valinta.

Ilme ja ääni temppujen ympärillä

Pelin visuaalinen ilme on upea. Yksityiskohtaiset ympäristöt, kuten kaupungin katot ja rakennukset, tekevät pelaamisesta mukaansatempaavaa. Äänimaailma puolestaan nostaa tunnelman kattoon, kun adrenaliini virtaa suonissa jokaisen hypyn aikana. Ehkä parasta pelissä on sen kyky upottaa pelaaja täysin omaan maailmaansa, jossa parkour on kuningas.

Minulle näyttävyyden käytännön hyöty on siinä, että temppu on helppo hahmottaa myös pienellä ruudulla: näen liikkeen, laskeutumisen ja epäonnistumisen välisen eron, eikä peli tunnu pelkältä abstraktilta pistelaskulta. Toisaalta visuaalinen esitys ei yksin tee jokaisesta yrityksestä uutta. Kun olen nähnyt samanlaisen tilanteen monta kertaa, huomioni siirtyy väistämättä siihen, pystynkö parantamaan suoritusta tai tekemään seuraavan yrityksen eri tavalla. Silloin pelin vetovoima riippuu enemmän omasta halusta hioa taitoa kuin siitä, että ympäristö tarjoaisi jatkuvasti yllätyksiä.

Eteneminen, tavoitteet ja sopiva odotustaso

Pelissä on lukuisia tasoja ja haasteita, jotka pitävät mielenkiinnon yllä. Jokainen taso vaatii erilaista lähestymistapaa, ja pelaajan on jatkuvasti kehitettävä taitojaan päästäkseen eteenpäin. Tämä tekee pelistä erityisen koukuttavan. On myös hauskaa huomata, kuinka pelin vaikeustaso kasvaa asteittain, mikä pitää pelaajan varpaillaan.

Lisäksi pelissä on mahdollisuus kerätä pisteitä ja saavuttaa erilaisia tavoitteita, mikä tuo lisämotivaatiota. Pelin sisäinen palkitsemisjärjestelmä on rakennettu hyvin, ja se kannustaa pelaajia jatkamaan pelaamista ja kehittymään entisestään.

Jos pelaat mieluiten vain silloin, kun jokainen yritys vie varmasti eteenpäin, etenemisen rytmi voi tuntua epätasaiselta. Taitopelissä kehitys näkyy joskus ensin omassa tekemisessä eikä heti uudessa saavutuksessa: laskeutuminen osuu paremmin, liike tuntuu hallitummalta tai epäonnistuminen on helpompi selittää. Minusta kannattaa päättää etukäteen pieni tavoite yhdelle tauolle, kuten yhden haasteen kokeileminen tai tietyn liikkeen ymmärtäminen, eikä odottaa saavansa pitkän pelisession palkintoa muutamassa minuutissa. Näin toisto tuntuu mielekkäämmältä myös silloin, kun tulos ei heti parane.

Paluu peliin ja toistamisen rajat

Pelistä on helppo palata tauon jälkeen, koska sen perusidea ei edellytä pitkää muistamista. Se tekee siitä vaivattoman vaihtoehdon pelille, jota voi pelata tänään pari minuuttia ja avata uudelleen myöhemmin. Arjen tilanteessa tämä sopii esimerkiksi bussin odottamiseen, kun tiedän olevani paikallani hetken ja voin keskittyä yhteen tai muutamaan yritykseen. Jos matka tai odotus päättyy yllättäen, keskeytän mieluummin kuin yritän pelata huolimattomasti ja syytän sitten peliä huonosta suorituksesta.

Paluu helppoon tekemiseen ei silti poista toiston tuntua. Kun sama perusajatus toistuu, pelaaja tarvitsee oman syyn jatkaa: uuden haasteen, paremman tuloksen tai ihan vain sen, että ragdoll-epäonnistumiset naurattavat vielä. Jos nämä eivät enää motivoi, ei ole tarvetta pakottaa peliä päivittäiseksi rutiiniksi. Juuri lyhyisiin hetkiin suunnattu peli saa olla sellainen, jonka avaan silloin kun tekee mieli, en velvollisuus, josta pitää pitää kiinni.

Mitä vaihtoehtoa kannattaa harkita?

SWAGFLIP asettuu kevyiden mobiiliparkour- ja temppupelien joukkoon, mutta sen painotus on enemmän näyttävässä yrityksessä ja fysiikan tuomassa yllätyksessä kuin parkour-reitin tarkassa suunnittelussa. Verrattuna tavanomaiseen tasohyppelyyn tässä ei ole samaa selkeää rytmiä, jossa jokainen este tuntuu tarkasti ennakoitavalta; ragdoll tekee onnistumisista persoonallisia ja epäonnistumisista huvittavia, mutta myös vähemmän siistejä. Jos taas haluat pitkän seikkailun, laajan tutkimisen tai tarinan, tämä ei korvaa sellaista peliä. Valitsisin sen, kun kaipaan pientä temppuhaastetta, ja valitsisin tasohyppelyn tai tarinapelin silloin, kun haluan selkeämpää etenemistä ja enemmän vaihtelua tekemiseen.

Uudelle pelaajalle tärkein käytännön kysymys on, pitääkö peliä osata jo valmiiksi. Minun mielestäni ei: lyhyisiin yrityksiin perustuva rakenne sopii myös aloittelijalle, kunhan hyväksyy sen, että ohjauksen oppiminen voi vaatia muutaman epäonnistumisen. Jos taas parkour tarkoittaa sinulle realistista tekniikkaharjoittelua, älä sekoita pelin temppuilua oikeaan lajitaitoon. Tämä on viihdettä, ei ohje turvalliseen hyppäämiseen tosielämässä.

Toinen tavallinen pohdinta koskee pelaamisen hintaa ja sopivuutta nuoremmille. Peli on maksuton, mutta siinä on sovelluksen sisäisiä ostoksia; Playn kautta laskutettaessa ostoksen hinta on 2,39 euroa. PEGI 12 -ikäraja kannattaa huomioida, jos peliä harkitaan lapselle, ja ostomahdollisuudet on hyvä käydä läpi yhdessä ennen pelaamista. Jordan Rossin kehittämä peli on ollut saatavilla 25.9.2016 lähtien, ja version 1.7.74 asentamiseen tarvitaan Android 7.0 tai uudempi. Myös iOS-pelaaja voi etsiä pelin omalle laitteelleen sopivana versiona.

Sen vastaanotto kertoo, että kyseessä ei ole aivan tuntematon kokeilu: keskiarvo on 4,5, arvosanoja on noin 78 tuhatta, arvosteluja noin 27 tuhatta ja asennuksia yli 10 miljoonaa. Nämä luvut eivät silti ratkaise, sopiiko pelin rytmi juuri minulle tai sinulle. Olennaisempaa on se, nautitko temppujen kokeilemisesta ja jaksatko suhtautua kaatumisiin osana huumoria. Jos etsit täysin ennakoitavaa ohjausta tai sisältöä, joka kantaa pitkän pelisession ilman toistoa, suosittelisin katsomaan muualta.

Kenelle se jää puhelimeen?

Kaiken kaikkiaan SWAGFLIP - Parkour Origins tarjoaa loistavan pelikokemuksen, joka yhdistää hienosti parkourin jännityksen ja mobiilipelin helppouden. Se on täydellinen valinta niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin pelaajille, jotka kaipaavat haastetta ja viihdettä.

Minä suosittelisin sitä erityisesti pelaajalle, joka haluaa taukoihin napakan tavoitteen ja jolle yrityksen uusiminen on osa hauskuutta. Se ei ole paras valinta, jos kaipaat jatkuvasti uusia tilanteita, tarkasti ennakoitavaa fysiikkaa tai pitkää, rauhassa etenevää kokonaisuutta. Minulle sen vahvuus on välitön käynnistys ja pieni onnistumisen mahdollisuus: voin palata peliin ilman suurta suunnitelmaa, mutta voin myös lopettaa heti, kun toisto alkaa tuntua työltä.

Lopuksi, jos etsit peliä, joka tarjoaa sekä adrenaliinia että aitoa parkour-kokemusta, älä katso kauemmas. SWAGFLIP on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, ja se on saatavilla sekä Androidille että iOS:lle. Hyvät lataushetket ja muistathan pitää hauskaa pelatessasi!